"Ajattelematon: Amanda Ripley, toimittaja ja tutkiva toimittaja, on kirjoittanut kirjan "Who Survives When Disaster Strikes - and Why". Kirjassa tarkastellaan ihmisten psykologiaa ja käyttäytymistä kriisiaikoina, kuten luonnonkatastrofien ja terrori-iskujen aikana, ja tutkitaan, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, kuka selviytyy ja kuka ei.
Kirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa, "The Mind of Disaster", tarkastellaan psykologisia ja fysiologisia reaktioita, joita ihmisillä on kriisin aikana. Ripley tutkii käsitettä "selviytymistila", joka on elimistön automaattinen reaktio vaaraan, ja sitä, miten se vaikuttaa päätöksentekoon ja käyttäytymiseen. Hän tarkastelee myös pelon ja paniikin roolia selviytymisessä ja sitä, miten ihmiset usein tekevät päätöksiä, jotka ovat haitallisia heidän selviytymiselleen.
Toisessa osassa "Turvallisuuskulttuuri" Ripley tarkastelee kulttuurin, koulutuksen ja valmistautumisen merkitystä selviytymisessä. Hän tarkastelee esimerkkejä eri puolilla maailmaa tapahtuneista katastrofeista, kuten syyskuun 11. päivän terrori-iskuista Yhdysvalloissa ja vuoden 2004 tsunamista Aasiassa, ja sitä, miten kunkin katastrofin kulttuurinen ja sosiaalinen konteksti vaikutti ihmisten reaktioihin ja lopputuloksiin. Hän tarkastelee myös sitä, miten organisaatiot ja yhteiskunnat voivat paremmin valmistautua katastrofeihin koulutuksen ja kasvatuksen avulla.
Kirjan kolmannessa osassa "Koulutuksen voima" tarkastellaan menetelmiä ja tekniikoita, jotka on kehitetty auttamaan ihmisiä selviytymään kriiseistä. Ripley tarkastelee "inhimillisten tekijöiden" tiedettä eli sitä, miten ihmiset ovat vuorovaikutuksessa teknologian ja järjestelmien kanssa, ja sitä, miten tätä tietoa voidaan soveltaa katastrofivalmiuden ja -valmiuden parantamiseen. Hän tarkastelee myös tilannetietoisuuden käsitettä, joka tarkoittaa kykyä ymmärtää ja reagoida vallitsevaan tilanteeseen, ja sitä, miten koulutus voi auttaa ihmisiä kehittämään tätä taitoa.
Ripley hyödyntää koko kirjan ajan psykologian, katastrofien hallinnan ja hätätilanteiden hallinnan asiantuntijoiden sekä katastrofeista selviytyneiden ja niiden todistajien kanssa tehtyjä tutkimuksia ja haastatteluja ja tarjoaa näin kattavan katsauksen selviytymisen tieteeseen. Kirjan tavoitteena on auttaa lukijoita ymmärtämään psykologisia ja fysiologisia reaktioita, joita esiintyy kriisin aikana, ja sitä, miten niistä voidaan selvitä, sekä sitä, mitä voidaan tehdä, jotta tuleviin katastrofeihin voidaan paremmin valmistautua ja niihin voidaan reagoida.
- "Selviytymistila": Ripley selittää, että kun elimistö on selviytymistilassa, se asettaa tietyt toiminnot, kuten taistele tai pakene -reaktion, etusijalle muiden toimintojen, kuten rationaalisen ajattelun, kustannuksella. Tämä tarkoittaa sitä, että keho keskittyy fyysiseen selviytymiseen eikä rationaalisten päätösten tekemiseen. Selviytymismoodissa ihmiset saattavat kokea muutoksia ajantajussaan sekä aistiensa tehostumista, kuten kuulon ja näön paranemista. Tämä kohonnut tila voi kuitenkin johtaa myös huonoon päätöksentekoon, kuten jähmettymiseen vaarallisessa tilanteessa tai vaaraan juoksemiseen sen sijaan, että pakenisi sitä.
- Pelko ja paniikki: Kirjoittaja selittää, että pelko ja paniikki voivat usein johtaa huonoihin päätöksiin ja vaikeuttaa selviytymistä kriisin aikana. Paniikissa ihmiset saattavat esimerkiksi tehdä impulsiivisia päätöksiä, kuten juosta kohti uloskäyntiä sen sijaan, että he juoksisivat pois tulipalon luota, tai he voivat halvaantua eivätkä pysty toimimaan. Ripley korostaa myös tapoja, joilla ihmiset voivat oppia hallitsemaan pelkoaan ja paniikkiaan, esimerkiksi harjoittelemalla ja valmistautumalla. Harjoittelemalla harjoituksia ja simulaatioita sekä valmistautumalla erilaisiin skenaarioihin ihmiset voivat oppia tuntemaan paremmin, miten kriisitilanteessa toimitaan, ja vähentää pelkoa ja paniikkia.
- Kulttuuri ja konteksti: Ripley tarkastelee kulttuurin, koulutuksen ja valmistautumisen merkitystä selviytymisessä ja osoittaa, miten erilaiset kulttuurit ja sosiaaliset kontekstit voivat vaikuttaa ihmisten tapaan reagoida ja kriisin tuloksiin. Hän selittää esimerkiksi, miten Japanin turvallisuuskulttuuri auttoi monia ihmisiä selviytymään vuoden 2011 tsunamista, kun taas Yhdysvalloissa turvallisuuskulttuurin puute vaikutti osaltaan kuolemantapausten suureen määrään syyskuun 11. päivän iskujen aikana. Hän selittää myös, miten organisaatiot ja yhteiskunnat voivat paremmin valmistautua katastrofeihin koulutuksen ja valistuksen avulla luomalla turvallisuuskulttuurin ja yhteisen vastuun tunteen.
- Inhimilliset tekijät: Se on tutkimus siitä, miten ihmiset ovat vuorovaikutuksessa teknologian ja järjestelmien kanssa, ja miten tätä tietoa voidaan soveltaa katastrofivalmiuden ja -valmiuden parantamiseen. Inhimillisten tekijöiden tutkimus auttaa ymmärtämään, miten suunnitella järjestelmiä, jotka ovat intuitiivisempia, yksinkertaisempia ja helpompia käyttää kriisin aikana. Ripley osoittaa, miten vaikeasti tai sekavasti käytettävät järjestelmät voivat johtaa virheisiin ja onnettomuuksiin ja miten yksinkertaisilla suunnittelumuutoksilla voidaan parantaa turvallisuutta.
- Tilannetietoisuus: Ripley tutkii "tilannetietoisuuden" käsitettä, joka tarkoittaa kykyä ymmärtää ja reagoida senhetkiseen tilanteeseen. Hän selittää, että kun ymmärtää hyvin, mitä ympärillä tapahtuu, pystyy ennakoimaan mahdolliset vaarat ja osaa reagoida, selviytymismahdollisuudet paranevat huomattavasti. Hän selittää myös, että koulutus voi auttaa ihmisiä kehittämään tätä taitoa opettamalla heitä arvioimaan riskejä, havaitsemaan mahdollisia vaaroja ja tekemään päätöksiä senhetkisen tilanteen perusteella.
- Koulutus ja valmistelu: Kirjoittaja korostaa koulutuksen ja valmistautumisen merkitystä selviytymisessä ja osoittaa, miten organisaatiot ja yksilöt voivat parantaa selviytymismahdollisuuksiaan harjoittelun, harjoitusten ja simulaatioiden avulla. Kun ihmiset tuntevat hätätilannemenettelyt, osaavat käyttää varusteita ja pystyvät reagoimaan nopeasti hätätilanteessa, he ovat paremmin valmistautuneita selviytymään. Ripley selittää myös, miten harjoittelu auttaa rakentamaan luottamusta ja vähentämään pelkoa, paniikkia ja huonoa päätöksentekoa kriisitilanteessa.
- Selviytymisen tieteen ymmärtäminen: Ripley hyödyntää koko kirjan ajan psykologian, katastrofien hallinnan ja hätätilanteiden hallinnan asiantuntijoiden sekä katastrofeista selviytyneiden ja niiden silminnäkijöiden tekemiä tutkimuksia ja haastatteluja ja tarjoaa näin kattavan katsauksen selviytymisen tieteeseen. Hän selittää, että kriisin aikana ilmenevien psykologisten ja fysiologisten reaktioiden ymmärtäminen voi auttaa ihmisiä selviytymään niistä ja valmistautumaan ja harjoittelemaan tuleviin katastrofeihin. Oppimalla menneistä katastrofeista voimme parantaa selviytymismahdollisuuksiamme tulevissa kriiseissä.
Luokitus
Miten arvioisit tätä kirjaa?